Osaston historia lyhyesti
Kauppa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa
Kaupungit olivat vuosisatojen ajan kaupankäynnin keskuksia. Suomessa itse asiassa kaupanpito oli maaseudulla kokonaan kiellettyä 1800-luvun puoliväliin asti ja kaupungeissakin se oli hyvin säänneltyä. Elettiin vielä ammattikuntalaitoksen aikaa, jolloin ammattikunnan omat tiukat säännöt määrittivät alalle pyrkijät. Työvoiman koulutus tapahtui kisällijärjestelmän kautta, ja luonnollisesti ammatit olivat miesten ammatteja. Teollistumisen ja kaupallistumisen seurauksena säädöksiä lievennettiin ja lopulta vuonna 1879 astui voimaan täydellinen elinkeinovapaus.
Kaupungit olivat vuosisatojen ajan kaupankäynnin keskuksia. Suomessa itse asiassa kaupanpito oli maaseudulla kokonaan kiellettyä 1800-luvun puoliväliin asti ja kaupungeissakin se oli hyvin säänneltyä. Elettiin vielä ammattikuntalaitoksen aikaa, jolloin ammattikunnan omat tiukat säännöt määrittivät alalle pyrkijät. Työvoiman koulutus tapahtui kisällijärjestelmän kautta, ja luonnollisesti ammatit olivat miesten ammatteja. Teollistumisen ja kaupallistumisen seurauksena säädöksiä lievennettiin ja lopulta vuonna 1879 astui voimaan täydellinen elinkeinovapaus.
Kaupan vapautuminen toi suuria muutoksia myyjän ammattiin, joka oli ennen elinkeinovapautta ollut miesvaltainen. Myyjät olivat hyvin arvostettuja ammattilaisia ja jopa suurituloisia verrattuna muiden ammattien edustajiin. Asiakaskuntakin oli tuolloin toinen. Tavalliset ihmiset eivät juuri käyneet kaupoissa, vaan tekivät ostoksensa toreilta ja kiertokauppiailta.
1900-luvun lopulta lähtien hyvin palkattujen miesmyyjien asema Helsingissä muuttui, kun maaseudulta tuli Helsinkiin runsaasti naistyövoimaa, joka etsi työtä ja asuntoa. 1900-luvun alussa jo puolet Helsingin myyjistä oli naisia. Kaupan alasta tuli teollistumisen ja pienyritysvaltaistumisen seurauksena naisala, jonka palkkataso väistämättä laski, kun köyhistä oloista lähtöisin olevat työntekijät suostuivat tekemään työtä lähes ruoka- ja kortteeripalkalla. Oli selvästi havaittavissa, että huonon palkkatason takia miehet eivät pyrkineen alalle siinä määrin kuin naiset. Esimerkiksi varastotyöntekijä sai kaupassa suurempaa palkkaa kuin myyjä kaupassa. Palkkaa maksettiin naisille ja miehille eri periaatteiden mukaisesti. Nämä ns. nais- ja miespalkat olivat itsestäänselvyys kaikilla aloilla, niin myös kaupassa. Naimisissa olevien palkat olivat erisuuruisia sen mukaan, kuinka monta elätettävää lasta tai muuta perheenjäsentä heillä oli.
Järjestäytyminen Helsingissä
Kaupan alan järjestäytyminen alkoi Suomessa pienissä liikkeissä ja erikoisliikkeissä, joissa työntekijät eniten kärsivät pitkistä työpäivistä ja sunnuntaityöstä. Suomessa kaupan työntekijöiden ensimmäiset järjestöt 1890-luvulla, liikeapulaisyhdistykset, olivat sosiaalisia ja sivistyksellisiä järjestöjä, joissa työntekijät, kauppiaat ja puoliherrat toimivat yhdessä. Kauppiaat eivät pitäneet liikeapulaisyhdistysten toimintaa poliittisena toimintana, koska se kietoutui aluksi hyvin läheisesti kaupunkien liikeapulaiskoulujen toimintaan.
Porvarilliset liikeapulaisyhdistykset ottivat vuoden 1905 suurlakon aikana aatteellisen pesäeron työväenyhdistysten alaisista ammattiosastosta. Yhdistysten ja osastojen välillä vallitsi poliittinen, maailmankatsomuksellinen, sivistyksellinen ja sosiaalinenkin kuilu. 25.8.1907 perustettu Helsingin Työväenyhdistyksen liikeapulaisosasto oli osa työväenliikettä eikä edes harkinnut liittymistä Suomen Liikeväen liittoon.
Järjestäytyminen Helsingissä
Kaupan alan järjestäytyminen alkoi Suomessa pienissä liikkeissä ja erikoisliikkeissä, joissa työntekijät eniten kärsivät pitkistä työpäivistä ja sunnuntaityöstä. Suomessa kaupan työntekijöiden ensimmäiset järjestöt 1890-luvulla, liikeapulaisyhdistykset, olivat sosiaalisia ja sivistyksellisiä järjestöjä, joissa työntekijät, kauppiaat ja puoliherrat toimivat yhdessä. Kauppiaat eivät pitäneet liikeapulaisyhdistysten toimintaa poliittisena toimintana, koska se kietoutui aluksi hyvin läheisesti kaupunkien liikeapulaiskoulujen toimintaan.
Porvarilliset liikeapulaisyhdistykset ottivat vuoden 1905 suurlakon aikana aatteellisen pesäeron työväenyhdistysten alaisista ammattiosastosta. Yhdistysten ja osastojen välillä vallitsi poliittinen, maailmankatsomuksellinen, sivistyksellinen ja sosiaalinenkin kuilu. 25.8.1907 perustettu Helsingin Työväenyhdistyksen liikeapulaisosasto oli osa työväenliikettä eikä edes harkinnut liittymistä Suomen Liikeväen liittoon.
Ammattiosasto yhteydessä toimi ompeluseura, joka keräsi rahaa toimintaa varten sekä vappuvaliokunta, kesävaliokunta, työttömyys- ja sairasapurengas. Ammattiosasto piti sekä viikko- että kuukausikokouksia. Kuukausikokoukset pidettiin aina sunnuntaisin, koska se oli viikon ainut vapaapäivä. Osaston toiminta oli hyvin aktiivista, mutta ei vielä kovin luokkatietoista eikä olosuhteiden muutosta vaativa.
Ammattiosasto valmisteli liiton ensimmäisen työehtosopimuksen ja teki lakiluonnoksen liikeaikalain yhdeksi pohjaksi
1910-luku oli työväenliikkeen suurta kuohunnan aikaa. Venäjän vallankumouksen innoittamana sekä poliittinen että ammatillinen järjestäytyminen nousi huippuunsa. Helsingin liiketyöläisten ammattiosastoon kuului peräti 645 jäsentä, kun edellisenä vuonna jäseniä oli vain 65. Ammattiosasto sai lisääntyneestä joukkovoimasta intoa toimia ja teki jo ennen ammattiliiton perustamista työehtosopimusesityksen Elannolle, jonka jäsenet muodostivat ammattiosaston enemmistön. Kaikupohja oli hyvä, sillä Väinö Tannerin johtama osuusliike Elanto ei vastustanut työehtosopimuksia.
Valmisteltu sopimus oli toukokuussa 1917 perustetun Kauppa- ja liiketyöntekijäin liiton ensimmäinen. Sopimus hyväksyttiin kesäkuussa ja sopimuksen allekirjoitti ammattiosaston puheenjohtaja Arttur Hellman. Sopimus koski sekatavara-, leipä- ja maitomyymälöiden sekä ravintolahenkilökunnan palkkoja. Sopimus oli aikaansa nähden edistyksellinen ja vahvisti työntekijöiden asemaa.
Ammattiosasto teki luonnoksen liikeaikalaiksi kansanedustaja Hilja Pärssiselle. Se oli yhtenä pohjana, kun hän teki 1911 eduskunnassa ensimmäisen liikeapulaislakialoitteen. Kaikkien tärkeintä oli, että siinä vaadittiin kaupan työntekijöille myös 8 tunnin työpäivää.
Lokakuun 24. päivänä vuonna 1919 Suomen eduskunta viimein hyväksyi lain kauppa-, konttori- ja varastoliikkeiden työajoista ja laki astui voimaan 7.2.1920. Sitä kutsuttiin lyhyesti liikeapulaislaiksi ja se oli erittäin merkittävä työolojen parannuksen keino kaupan työntekijöiden historiassa.
Ammattiosasto työntekijöitä varten
Alkuvaikeuksien jälkeen ammattiosaston toiminta alkoi vakiintua.
Ammattiosaston tarkoitus oli organisoida pääkaupunkiseudun tuhansia yksityisten liikkeiden työntekijöitä ammatilliseen toimintaan. Ensimmäistä kertaa työttömyyden hoitokeinona helsinkiläisten liiketyöntekijöiden aloitteesta alan työttömille ryhdyttiin järjestämään ammattikoulutusta ja antamaan pientä päivärahaa.
Ammattiosaston tarkoitus oli organisoida pääkaupunkiseudun tuhansia yksityisten liikkeiden työntekijöitä ammatilliseen toimintaan. Ensimmäistä kertaa työttömyyden hoitokeinona helsinkiläisten liiketyöntekijöiden aloitteesta alan työttömille ryhdyttiin järjestämään ammattikoulutusta ja antamaan pientä päivärahaa.
Helsingin myymäläkulttuuri siirtyi pikkuhiljaa täysin uudelle tasolle, kun ensimmäiset tavaratalot avattiin.
Vuonna 1946 Helsingin kauppatyöntekijäin yhdistys solmi pitkien neuvottelujen jälkeen ensimmäiset liikekohtaiset työehtosopimukset yksityisten kauppiaiden, mm. Stockmannin ja SOK-laisten osuusliikkeiden kanssa.
Järjestöllinen kehitys ja edunvalvonta
Vuonna 1958 ammattiosaston yhteyteen perustettiin ensimmäistä kertaa myös
nuorisotoimikunta, jonka toiminta jatkuu nykyisinkin omana nuorisotoimintana.
Kasvu suurosastoksi tapahtui 1960-luvulla. 1970-luvulla osaston jäsenmäärä kohosi yli 5000 ja on nykyisellään noin 9200 jäsentä.
Kasvu suurosastoksi tapahtui 1960-luvulla. 1970-luvulla osaston jäsenmäärä kohosi yli 5000 ja on nykyisellään noin 9200 jäsentä.
Järjestövoimasta huolimatta naisvaltaisuus on muodostanut pysyvän erityisongelman, matalapalkkakysymyksen. Alaa pidetään edelleenkin matalapalkka-alana, vaikka työehtosopimukseen on saatu neuvotteluissa nais- ja matalapalkkaeriä ja parannuksia koskien lähinnä perhevapaita.
Helsingin kauppatyöntekijöiden suhteet liittoon, nykyisin Palvelualojen ammattiliittoon ovat olleet aktiiviset. Reilun kymmenen viimeisen vuoden aikana liiton edustajistossa on ollut keskimäärin neljä osaston edustajaa ja eri kausina yhteensä kaksi jäsentä PAMin hallituksessa.